sunnuntai 26. elokuuta 2018

Päivä nolla, matka alkaa

Olipas lattea otsikko.
Olen 40-vuotias perheellinen mies. Innostuin tupakoinnista melko myöhäisellä iällä, vasta armeijassa. Nyt olen kiskonut tervaa ynnä muuta kitusiini parinkymmenen vuoden ajan, noin askillisen päivässä.
Tupakointi on ohjannut elämääni melkoisesti. Siitä on kehittynyt erittäin vahva tapa. Se on hallinnut aamujani, päiviäni ja iltojani. Öisin sentään maltan nukkua ilman tupakkaa.

Täytettyäni 40 vuotta aloin potea ikäkriisiä. Tietämys lähestyvästä kuolemasta on alkanut hiipiä mieleen yhä useammin. Se ei tunnu kivalta fiilikseltä. Varsinkaan silloin, kun se iskee kesken tupakoinnin. Mutta toistaiseksi sekään tuntemus ei ole saanut minua lopettamaan.

Mutta nyt olen lopettamassa, ja jopa ihan tosissani. Tämä blogi on yksi työkalu siinä onnistumisessa. Tavoitteena on, että tästä hetkestä alkaen en enää tupakkaa huulilleni sovittele. Se leikki loppuu nyt.

Metodina minulla on oma sisu ja monikansallisten yhtiöiden nikotiini-imeskelytabletit. Tiedän, että ainakin joku on onnistunut tupakoinnin lopettamaan. Tahdon liittyä siihen joukkoon. Nimenomaan tahdon, omasta vapaasta tahdostani. Siksi luotan siihen, että minulla on myös mahdollisuus onnistua.

Olen kypsytellyt lopettamispäätöstä jo pitkään, niin kuin varmasti lähes kaikki muutkin tupakoitsijat. Olen pyristellyt irti paheestani muun muassa sähkösavukkeiden avulla. Sitä innostusta riitti tasan tarkkaan niin pitkään, kun laitteet toimivat. Sitä mukaa, kun nestettä tuli suuhun, lensivät sähkösavukkeet jorpakkoon ja palasin analogisen tupakoinnin maailmaan.

Olen poltellut koko urani ajan kevytsavukkeita. En siksi, että uskoisin niiden olevan jotenkin terveellisempiä, vaan siksi, että niiden maku miellyttää minua enemmän kuin "punaisten" laatujen. Lähikioskin kassat osaavat jo automaattisesti noutaa minulle hyllystä oikeanlaisen tupakka-askin, kun astun kioskin ovesta sisään. Olin sitten ostamassa tupakkaa tai en. Se hieman huolestuttaa. Samoin huolestuttaa hampaiden kellastuminen, pitkittyneet flunssat, oikean käden etusormen kynnen rusketus ja monet muutkin seikat. Alan olla jo niin kypsä tupakkaan kuin olla voi. Ja silti sitä on pitänyt polttaa päivittäin...

Toivon runsasta kommentointia ja persiille potkimista. Tarkoituksena on päivittää kuulumisiani päivittäin, ja rehellisesti. Jos repsahdan, niin kirjoitan myös siitä. Julkinen jalkapuu on paikallaan.
Kuvailen fiiliksiäni ja teen muitakin aiheeseen liittyviä havaintoja.
Tervetuloa mukaan matkalleni kohti savuttomuutta!